Jokainen tietää ilman selityksiä että ei ole. Raamatun mukaan alkuseurakunta kokoontui kodeissa, perhepiirissä, tuttavien kesken. Heistä muodostui seurakunta.  Jos jollain oli tarpeeksi suuri asunto, sinne mentiin.

Kun seurakunta oli perustettu, kaikki oppivat heti kokoontumaan tutussa paikassa. Onhan se nykyäänkin niin, että jokainen seurakunta ei ole kodeissa kokoontuva: se voi kokoontua kahvilassa, ravintolassa, julkisissa paikoissa, työpaikoilla, puistoissa… ja sellaista ei pitäisi katsoa taka-askeleeksi vaan pikemminkin suosia. Alun perin Jerusalemissa oli yksi seurakunta, joka kokoontui monessa eri paikassa eri aikaan. Ihmiset ovat kokemusten mukaan avoimempia puhumaan hengellisista asiosta pienessä piirissä, tuttujen kanssa, tutussa paikassa ja jos paikka on vielä kodinomainen se tuo suurta lisäarvoa. Kodeissa tai muissa kodinomaisessa paikoissa avautuminen on helpompaa kuin edestä johdetulla mahtikäskyllä  velvoitettu puhuminen.

Kodin ilmapiiriä on vaikea luoda ilman luottamusta. Keskinäinen avoimuus luo luottamusta ja ihmiset tuntevat olevansa vapaita puhumaan vaikeista asioista. Näin uskovien joukosta tulee yksi ruumis.